Olen aikas onnellinen !

Hui, 5 viikkoa

olen jo viettänyt NYC:n maaperällä!

Jäljellä enää 47+4,

johan sitä kohta ollaan jo Suomessa takasin ;)

 

Mutta sitä ennen,

aion tehdä vaikkas mitä!

Tällä viikolla on päällimmäisenä pyörinyt mielessä joulusuunnitelmat.

Mun host-perhe lähtee jouluks Illinoisiin host-äitin siskolle, ja mun pitäiskin nyt keksiä mitä mukavaa haluan silloin puuhailla.

Hulluna suunnittelijana aloin heti pyöritellä päässäni jos jonkinmoisia suuria suunnitelmia,

ja tällä hetkellä haaveilen Floridan lämmöstä!

Laitoin välittömästi parille auppari kaverille viestiä, jotka innostu heti, joten voipi olla että joulupyhinä minut löytää Miami Beachilta makoilemasta tai Orlandon Universal Studiosilta seikkailemasta hiii. . .

Ja uureks vuareks tulleepi miun ihanat teatterihörhöt visiitille,

kuulostaa miusta aikaas hyvältä!

Sieltä voitte meitä sitten Times Squarilta bongailla pallon pudotusta katsomasta, jos joku tv:sta sitä sattuu katselemaan.

 

Nää sunnuntait on kyllä muodostunu mun ehdottomiksi lempparipäiviksi täällä, koska sillon aina viimestään nään ison kasan mun aupparikavereista. Ja tuun aina niin hyvälle tuulelle kun nään näitä kaikkia loistavia tyyppejä!

Melkeen kaikki kun on vapaalla aina sunnuntain, niin sillon on hyvää aikaa lähteä seikkailemaan porukalla Manhattanille!

Viikko sitten sunnuntaina oli New York City Marathon, ja reitin loppupää kulki ihan tosta meiän talon ohi, joten lähettiin sitä katsastamaan meiän auppari porukalla, johon kuului minä, kolumbialainen Magli, tsekkiläinen Lucy, unkarilainen Mariann, meksikolainen Mafer, israelilainen Daniel ja saksalainen Jasmin.

Ja oli niin hauskaa että!

En oo koskaan ennen ollu kattomassa maratonia, ja oli ihan mahtavaa olla siellä reitin loppupäässä, koska näki kuinka uupuneita iso osa niistä juoksijoista oli ja silti ne vaan jatko. Ihmisiä oli kattomassa ihan hulluna, ja kaikki kannusti kaikkia, ja aina kun jollain oli paidassa nimi niin kaikki rupes huutaan kuorossa sen nimeä, ihan mahtava meininki!!

Mekin huudettiin likkaporukalla äänemme käheiks ja koitettiin bongailla oman maamme juoksijoita. Suomalaisia kun ei liiemmin näkynyt ( ne oli varmaan kaikki harmaaseen pukeutuneina ja huppu päässä ettei kukaan vaan vahingossa huomaa), joten mun piti sit kannustaa muita pohjoismaalasia. Kaikki varmaan luuli että oon ruotsalainen ku huusin niille aina jotain ruottiks:D

Innostuin niin tosta maraton hommasta, että lupasin ittelleni että juoksen vielä joskus puolimaratonin!!

Minä, joka suurimman osan ajastani vihaan juoksemista:D

Mutta lupaukset täytyy pitää, joten valmistauduhan iskä, kun mää tuun takasin meillä alkaa semmonen reenaus että oksat pois!

 

Maratonin jälkeen käytiin vielä samalla porukalla Metropolitan Museum of Artissa (tästä Pauliina tykkäisit kyllä niin!!), ihan tosi mielenkiintonen paikka jos on kiinnostunu taiteesta, ja niin valtava että tolla sisäänpääsymaksulla (5€) pitää kyllä mennä useempana päivänä ihan ajan kanssa sitä tutkailemaan.

Varsinkin kun se nököttää tuossa naapurissa.

 

Niin ja muuten yksi paikka missä kannattaa täällä vierailla, on F.A.O. Schwartzin lelukauppa, Valtava ja Ihana!

 

Samana päivänä käytiin vielä salaatilla (oon löytäny ihan loistavan salaattibaarin tästä läheltä, nam!) ja illalla lähettiin tanskalaisen Teresen kanssa ekaa kertaa meiän salille reenaan! Käytin juoksumattoa varmaan ekaa kertaa elämässäni, joka itseasiassa se oli ihan jees, voisin ottaa tavaksi;) Nyt huomasin kuinka paljon oon kaivannu tämmöstä kunnon reeniä sen jälkeen kun teloin polveni heinäkuussa! On vaan tuskaa alottaa uudestaan ihan nollatasolta, mutta: Kipu on kivaa ja tuska taivaallista, on aina hyvä motto!

Viime viikolla kävin sitten elämäni ensimmäistä kertaa yoga tunneilla, ja oon nyt jo ihan rakastunu siihen, tämän aion jatkossakin sisällyttää viikkoihini!!

 

Viime viikolla kävin lisäksi kahvilla Kangasalalaisten, KYLLÄ Kangasalalaisten Titan ja Juuson kanssa;) Titta laitto mulle viestiä että ne on täällä lomalla, ja oli kyllä hauskaa tavata ihmisiä kotiseudulta tällasessa paikassa, tuossa Times Squarin kulmalla sitten kahviteltiin:D

 

Perjantai-iltana vallattiin Starbucks (ylläripylläri) Maglin ja ranskalaisten Lauren ja Astridin kanssa. Oli ihan huippua nähä näitä tyttöjä, Laurea ja Astridia en oo nähny sitten orientationin, vaikka melkeen naapureita täällä ollaan, ja molemmat on kyllä niin mukavia! Siellä sitten naurettiin ja pelleiltiin ja käännettiin katseita, ja hauskaa oli!

 

Eilen vietettiin päivä Manhattanilla palloillen Maglin ja Lucyn, sekä kolumbialaisen Vickyn ja panamalaisen Itanysin kanssa. Käytiin katsastaan pikasesti Little Italy sekä China Town (näihin täytyy kyllä palata, hauskoja paikkoja, ihan ku olis Kiinassa ollu:D ) ja sitten suunnattiin kävelylle syksyseen Central Parkiin. Siihen paikkaan ei kyllä kyllästy ikinä, Central Park on mun lempipaikka koko Manhattanilla! Tää on mun mielestä parhaita puolia Manhattanissa, että täältä löytyy niin monia erilaisia alueita pieneltä saarelta, välillä tuntuu ku siirtyis maasta toiseen kun vaihtaa naapurustoa!

 

Mulle on näköjään muodostumassa tänne tälläin kolumbialais painotteinen kaveripiiri.

Tänään matkustin ekaa kertaa Manhattanin ulkopuolelle, Mamaroneckiin. Vietettiin koko päivä siellä muksun kanssa sen kaverilla, toisin sanoen pojat leikki ja juoksi ympäri taloa ja me juteltiin niitten kolumbialaisen au pairin Fernandan kanssa. Tosi mukava tyttö, ja hirveen kaunis ja rauhallinen kylä missä ne asu, oli kyllä kiva päivä:)

Ihan hullua muuten törmätä tällasessa paikassa tutuun naamaan kadulla. Arvaatte varmaan paljon mun naama venähti kun viime viikolla käveli yks tuttu au pair kadulla vastaan, hetken raksutti ennenku tajusin moikata:D
On muuten tullu paha tapa höpötellä suomeks kadulla kaiken maailman asioita, ja poitsun kanssa aina kommentoidaan suomeks kaikea näkemäämme, ihan sama kuka kuulee. Kun tuun takas oon varmaan maailman tahdittomin idiootti:D

Ja hienoo muuten kirjottaa tätä postausta, ku oon tänään taas puhunu vaan englanniks koko päivän Fernandan ja host-äitin kanssa, ja nyt oon niin väsyny että unohdan joka toisen suomalaisista sanoista..

Joo o :D

Nii ja ärsyttävää kun en saa kuvia näihin postauksiin, nyt säästän tietokoneeseen, joten viimestään kahen viikon päästä mun pitäs pystyä lisätä näihin vanhoihinkin postauksiin aiheeseen liittyvät kuvat:)

p.s. Kissa ei vihaa mua enää joka päivä !

<3: Henrica (niinku melkeen kaikki muut sen kirjottaa, jepjep)

The time of my LIFE

Tää viikko, AH! <3

Olen niin nauttinut joka hetkestä täällä,

elänyt täysin keuhkoin New Yorkia ja au pairin elämää.

Nyt tiedän miks lähin tänne.

 

Au pairin elämä on jotain ihan huikeeta, ei sitä voi ees käsittää miltä se tuntuu, ja miten se vaikuttaa.

Mutta voin sanoa että kyllä tuntuu ja vaikuttaa!

Ja se joka kuvas au pairin elämää tunteiden vuoristoradaks, ei todellakaan ollu väärässä.

Oon ihan äimänä miten huikee muutos mun mielialaan on tullu kun vertaa ekoihin viikkoihin, nyt kun alkaa tottua elämään tässä perheessä ja tässä kaupungissa, ja on tutustunu jo joihinkin.

Nyt mulla menee lujaa,

todella lujaa! :D

Ehkä jossain vaiheessa taas putoan kuilun pohjalle, mutta mitä siitä kun nyt kerran on kaikki niin mahtavaa ja oon ihan hullun onnellinen että oon täällä.

 

Oon vihdoin pikkuhiljaa tajuumassa että ihan todella oon täällä,

että mulla on oikeesti edessä vuosi USA:ssa ja New Yorkissa,

ja se jos mikä kuulostaa miusta aikas hullun siistiltä!

 

Rupesin tässä äskön miettimään että milläs viikolla se eka cluster-meeting oli, etten ny ihan kauheesti valehtele.

Kunnes tajusin että siitä on kulunu vasta tasan viikko..

Ihan uskomatonta miten aika kuluu ihan erilailla täällä, joka päivään mahtuu viikon edestä tapahtumia, tunteita ja ajatuksia.

Tätä mukaa ehdin oikeesti elää yhen elämän vuoden sisällä!

Ja nyt TIEDÄN, että tää vuosi tulee todella muuttamaan ja kasvattamaan ihmisenä.

Viime postauksen jälkeen on tapahtunu niiin paljon!
Viime sunnuntaina meillä oli eka cluster-meeting Brooklyn Bridgella. Mentiin sinne Maglin kanssa metrolla, ja pysäkki jolla meidän piti jäädä oli viimenen ennen kun metro kääntyy takasin. Noh, kun oltiin astuttu ulos metrosta, huomasin että vaunussa oli vielä yksi mies, joka nukkui, joten minäpä päätin sitten mennä kaveria herättelemään ettei vaan missaa pysäkkiään. Ja tietysti sillä sekunnilla vaunun ovet pamahtaa kiinni ja metro lähtee jatkamaan matkaansa,
hyvä minä!
Ei mulla oikeestaan oo hajuakaan aikoko se kaveri ees jäädä metrosta ollenkaan, mutta eipä jääny ittellä omatunto kolkuttelemaan:D
Ja onneksi seuraava pysäkki ei ollu kaukana alkuperäsestä, joten kun vähän juostiin ehdittiin hyvin.
Ite cluster-meeting oli tosi kiva, oli ihan mahtavaa tavata kaikkia muita alueen tyttöjä, ja tajuta kuinka helppoa näiden ihmisten kanssa on viettää aikaa kun kaikki on samassa veneessä täällä:) Ihan huikeita tyyppejä, ootan todella että pääsen näihin tutustumaan kunnolla!
Brooklyn-Bridge oli kyllä tavattoman kaunis, ja pizza sen jälkeen ehkä parasta mitä oon syöny! Ja tapaamisen jälkeen meillä oli hauskaa kun saatiin hetken aikaa seikkailla meiän suomalais-tanskalais-kolumbialais-meksikolais-unkarilaisella ryhmällä Brooklynissa ennen kun löydettiin metropysäkki.
On muuten ihan huisia että mulla on täällä mahdollisuus tutustua tyttöihin ja eri kulttuureihin niiin monesta eri maasta,
mahtavaa!

Tiistaina sitten lähdin vielä illalla töitten jälkeen tanskalaisen Teresen kanssa katsastamaan yhtä kuntosalia, joka löydettiin ja joka vaikutti hyvältä. Suhteellisen halpa kun vertaa näihin tän alueen saleihin, ja näillä on tarjolla myös ryhmäliikunta tunteja, kuten pilatesta (mitä oon aina halunnu kokeilla), yogaa (niinkuin tätäkin!), lihaskuntoa, zumbaa, strechingia ja pilatesta (meiän molempien, mun ja Teresen lempparitunti!!), ja lisäks aukioloajat 24h vuorokaudessa!
On se kyllä hyvä että kun iskee kauhee tarve nostaa rautaa neljältätä yöllä, niin mulle annetaan siihen mahdollisuus!

Paikka vaikutti ihan tosi hyvältä, ja henkilökunta mukavalta (etenkin se yksi kaveri jonka kanssa keskusteltiin vaikka kuinka kauan siitä kuinka ei kannata ottaa miestä Nykistä kun ne on kaikki persoonattomia ash holeja, ja kun sitten oltiin lähdössä sama kaveri huikkaa perään asuvansa muuten Connecticutissa:D ), joten torstaina mentiin sitten tekemään sopimukset vuodeksi.
Nyt ei sitten auta muu kuin reenata koko rahan edestä, oottakaahan vaan me tullaan oleen niin kovassa kunnossa tän vuoden jälkeen;)

Terese on muuten mukavin ihminen jonka oon tavannu vähään aikaan! En voi uskoa että tavattiin vasta viikko sitten ja olla sen jälkeen nähty vasta kolme kertaa. Jotenkin niin samanhenkinen ihminen, ja meillä on aina niin paljon kaikkee puhuttavaa, että tuntuu ku oltas tunnettu jo monta kuukatta! Oon kyllä niin onnellinen että tutustuin siihen ihmiseen, ja etenkin kun asutaan tosi lähekkäin, meillä on samanlaiset työajat ja Terese on vieläpä saapunu tänne vaan kaks viikkoa mua ennen, joten meillä on koko vuosi aikaa vallottaa New Yorkia!

Oon koittanu selvitellä onko täällä lähellä ketään suomalaisia au paireja, ja ilmeisesti oon ainoa suomalainen Manhattanilla ainakin tän järjestön kautta. Mutta mun host-perhe ties yhen suomalaisen au pairin täältä joka asuu näitten suomalaisilla tutuilla, ja jonka numeron sain, ja keskiviikkona sitten treffattiin Elenan kanssa Starbucksissa. Oli muuten outoa, mutta tosi mukavaa jutella vaihteeks jonkun suomalaisen kanssa joka ei oo mun host-perheestä! Istuttiin Starbucksissa pälättäen kaikesta maan ja taivaan välillä varmaan kolme tuntia, ja oli kyllä kivaa, pitää ottaa uusiks joku päivä!

Tästäpä tuleekin näköjään hullun pitkä postaus, mutta en jaksa pilkkoa kaikkea eri postauksiin ja haluan kertoa teille kaiken, joten kärsikää;D
Ja pahoittelen myös ettei näissä nyt toistaseks oo kuvia, sit kun saan sen läppärin ostettua alan todella pommittaa teitä valokuvilla, koska niitä kyllä löytyy!!

Halloween oli torstaina, mutta siitä en kirjoita vielä, koska siitä olis kiva tehdä ihan oma postauksensa:)

Eilen illalla puhuin ekaa kertaa lähtöni jälkeen ihanien teatteriopiston ystävieni kanssa skypessä! Voitte vaan arvata kuinka ilahduin kun trio Sonja-Joonas-Kreeta laittaa viestiä että olis puhelu tulossa, oli ihana kuulla näitten ihanuuksien äänet pitkästä aikaa!!
Istuskelin sitten tunnin yksikseni kadulla ja nauroin vedet silmissä näitten jutuille, ihan samanlaisena siellä on näköjään meno säilynyt!
JA
nyt tulee paras osa!
Jos mitään ihmeellisiä esteitä ei ilmaannu kaksikko Sonjushka+Jonas Bro tullee tänne miuta katsomaan UUEKSI VUOREKSI! Toivon kovasti myös että ihana-Arvo ja ihana-Kreeta voivat liittyä seuraan.. Hiii ai että, oon nyt jo niin täpinöissäni, mää tuun niin näyttään teille kaiken Manhattanilla, saa risut ja männynkävyt varoa kun me ollaan irti!
Ja meillähän on siis käytössä koko asunto, koska mun host-perhe on sillon Caribian lomalla;)

Parhautta, nyt eikun ristitään sormet ja toivotaan että nämä meijän suunnitelmat myöskin toteutuu!

Tää viikko on kaiken kaikkiaan ollu kyllä niin mukava että!
Ja oon jo tavannu niin paljon kaikkia ihania ihmisiä täällä!

Nyt eikun vaan unta palloon, ja seuraavaan viikkoon!

p.s. Oon aikas onnellinen!

-Henne
 

Pyörremyrskyn jälkeen

Wow!

Tuntuu kun oisin eläny just kaks kuukautta kahessa viikossa.

Pientä päänsisästä pyöritystä! Miten on ees mahollista etta pään läpi kulkee näin paljon ajatuksia joka minuutti?

Enkä ois ikina uskonu kuinka rankkaa taa myos paikotellen on.

Tsiisös!

Mutta nyt tuntuu etta alkaa jo sujuun paremmin!

Vihdoista viimein löysin myös aikaa ja energiaa kirjottaa tänne! Oon kyllä ollu niin rättipoikkipuhki joka ilta, vaikka mitään ihmeellistä oiskaan tapahtunu, ja sama tuntuu kyllä vaivaavan muitakin au paireja. Täällä väsähtää ihan super nopeesti, kun kaikki on uutta ja erilaista, ja hirveesti kaikkea uutta opittavaa ja totuteltavaa lyhyessä ajassa, plus että koko ajan täytyy kuunnella ja puhua vierasta kieltä. Ja siihen viellä kirsikaksi kakun päälle jet lag, jonka ansiosta kaks ekaa viikkoa olin ihan valmis nukkumaan jo siinä neljän aikoihin iltapäivällä, kun Suomen aikaa mennään nukkumaan.
Eikä asiaa yhtään helpota tää yskinkeuhkonipihalle-tauti, josta olen saanut nauttia nyt viikon verran..
Noo pohjalta on hyvä ponnistaa! :D

Ei vaa, nyt kun on saatu ikävät asiat alta pois, voin kertoa teille että on ihan mahtavaa olla täällä, ja että oon niin onnellinen ja ylpee ittestäni kun päätin lähtee tänne!

Ja että on hiton ärsyttävää on kirjottaa tätä I-Padilla joka korjaa joka toisen mun sanoista johonkin englannin kieliseen sanaan...
No, on tää parempi vaihtoehto kun Lumia.
Mun tosiaan täytyy ostaa ittelleni tietokone!
Tänään oon saanu viettää ensimmäisen oikeesti rentouttavan päivän täällä, jotain hyvää tässä flunssassakin! Mun perhe lähti isovanhemmille kaupungin ulkopuolelle, ja minä jäin vällyjen väliin potemaan, joten olen viettänyt koko päivän maaten sohvalla teemuki kädessa, ja addiktoitunut Gossip Girliin, kiitos Netflix!

Tää on ihan huippua että saan asua tällätteessä paikassa, New Yorkin sydämessä!
Itteni tuntien kyllästyisin varmaan aika nopeesti jos asusin jossain pienessä paikassa keskellä ei mitaan, mutta täällä ei kyllä varmasti tekeminen ja näkeminen lopu!

Oon jo ihan rakastunu tähän kaupunkiin! Ihan valtavasti kaikkea uutta ja ihmeellista, vähän eri meininki ku Tampereella! Ja mä kun oon ihan hukassa jo Helsingissä enkä suunnilleen ois uskaltanu yksin lähteä sinne kun se on niin iso kaupunki :D
Ja ette usko kuinka kaunis Manhattan on yöllä!! Voisin vaan seistä ja toljottaa noita kaikkia valoja monta tuntia.
Ja melkein parasta koko kaupungissa on Central Park, siellä on ihan valtavasti kaikkia kauniita paikkoja! JA, mun onneksi se on ihan naapurissa, voiko parempaa lenkkeilypaikkaa toivoa.
Vietettiin viime sunnuntaina koko päivä Central Parkissa kierrellen kolumbialaisen Maglin ja tsekkiläisen Lucyn kanssa, ja God että rakastan sitä paikkaa!
Ja hei oikeesti, missä muualla kun Central Parkissa, voi törmätä nuoreen mieheen, joka seisoo kalliolla järven rannalla soittamassa saksofonia!?
Eikä ollut muuten ruma mies.
Ihana iskä muisti heti varotella kavalista saksofonisteista ;)

 

Mä halusin elämääni valtavan muutoksen, ja sen mä todella sain!

Halusin tehä jotain mikä pelottaa mua ja mikä vaatii multa paljon (kuka muka masokisti?), halusin lähtee vähäks aikaa kauas pois, jonnekin missä en tunne ketään eikä kukaan tunne mua, ja missä kaikki on uutta ja erilaista, ja siinä onnistuin kyllä aika hyvin.
Välillä mietin, että mikä järki oli lähtee tutusta koto suomesta, tuttujen ihanien ihmisten keskeltä missä kaikki oli hyvin, tänne missä joutuu rakentaan koko elämän uudestaan. :D Tiättekö, välillä on aika rankkaa kun ei tunne viellä kunnolla ketään, eikä oo ketään jonka seurassa vois vaan olla.
Mutta mä uskon että kokemukset jotka vaatii meiltä eniten, kasvattaa meitä eniten.
Ja mähän en luovuta vaikka tulis mummoja välillä taivaalta! ;)

Voi mulla olis niin, NIIN paljon kerrottavaa teille, koitan tässä lähipäivinä ehtiä kirjotella tänne lisää mitä Ameriikan ihmemaahan kuuluu.

Kello on täällä nyt 22.58, tiedän että te siellä Suomessa olette jo pitkään ollu unten mailla (paitsi nuo yhet jotka lähti vallottaan Tampereen yötä, toivottavasti oli hauska ilta!)

Istuskelen täällä ja kuuntelen New Yorkin ääniä, jotka kuuluu asuntoon sisälle, kun tämä on ihana vanha talo.
Musta on ihana kuunnella noita ääniä, rakastan erityisesti autojen melua, joka jatkuu taukoamatta yötä päivää.

Yläkerran oopperalaulajalla on taas menossa joka iltaiset harjoitukset, KYLLÄ, meidän yläkerrassa asuu oopperalaulaja-mies jonka laulu kuuluu meille joka ilta, ehkä parasta!

Kotona on vain mina ja kissa.
Kissa, joka toistaiseksi ainakin vihaa minua.
Ja jonka nimi on Gatsby (the Great).
Mutta kyllä meistä vielä kavereita tulee.

Huomenna on eka cluster-meeting Brooklyn Bridgella !, ja tapaan ekaa kertaa clusterini tyttöjä, olen aikas innoissani!

Pitäisi varmaan mennä nukkumaan kun on kipeäkin, mutta en viellä haluaisi, kun on niin kiva vaan katsella ja kuunnella New Yorkia ikkunasta, joka antaa Madison Avenuelle.

Haleja ja pusuja koto Suomeen!

p.s. Mulla ei oo hajuakaan miten saisin noi kuvat mun kännykästä lisättyä tänne, mutta eiköhän tämäkin tästä lutviudu :D

with love,
Henriikka

Eipä kiihdytä - Bright eyes

 

Kello tuossa näyttää 02.14 ja puolen tunnin päästä soittaa herätyskello.

 

Minä se täällä pompin pitkin taloa.

Nyt kun olisi sen aika niin kummasti ei sitten yhtään nukuta, vaikka edellisen päivän olen laahustanut ympäriinsä silmät ristissä.

Jännittää..

..Mutta olempa aikas hurjan innoissani ja tahtoisin jo pian lentokoneeseen!!

 

Lento lähtee Helsingistä 07.55 ja laskeutuu Lontooseen Heathrown kentälle Suomen aikaa 11.05, josta lento New Yorkiin lähtee Suomen aikaa 12.35, ja kestää 8 tuntia, 8 TUNTIA! Miten sellasen ajan ihminen edes pystyy istumaan paikoillaan?? Noo kaippa tuostakin ihmiset tuppaa hengissä yleensä selviämään, luotetaan siihen.. Yhtään suomalaista au pairia ei tule samoilla lennoilla, mutta Lontoon kentällä saan matkaseuraa kun Jo ja Nandie Thaimaasta tulee samalla lennolla Nykiin, ihanaa ettei tarvi si enää eksyä yksin! Nykissä pitäis olla perillä Suomen aikaa klo 20.20, mikä on New Yorkin aikaa 13.20, 7 tuntia jälessä siis siellä. Tullee rankka matkustuspäivä, mutta hieman lohduttaa kun kuulin noitten Thaimaalaisten lennoista, niillon enste 13 tunnin lento Lontooseen !

 

 

Vitsit oon kyllä saanu nauttia maailman parhaasta viikonlopusta maailman parhaassa seurassa!! Mullon elämässäni ehkä maailman parhaat ihmiset.

 

Perjantaina oli ihanat läksiäiset Kangasalan possella, ja lähes kaikki ihanat rakakat oli paikalla, kiitos teille siittä, oli huisin hauskaa jälleen kerran, paras ilta vähään aikaan, tätä muistelen lämmöllä!! Ihan täydelliset läksiäiset.

 

 

"Ihanat asiat tapahtuvat niille jotka uskaltavat heittäytyä"

 

Ihanat oli ostannu mulle tämmösii läksiäislahjoikii!

 

 

Järkyttävä kuva musta ja mun ihanista tytöistä, parasta!

 

En tiijä miten selviäisin ilman teitä, nää Suomijutut tulee kyllä niin tarpeeseen!

Fazerin sininen, NAM!

 

Ja tietenkii joka tytön käsilaukussa pitää pippuri+suihketta olla!

 

Sain päiväkirjankii, ja hurjasti kyniä siihen kulutettavaks.

 

KIITOS.

 

Ja lauantaina jatkuu; Ihanatihanat ihmiset Teatteriopistolta viime vuodelta tuli meille istumaan iltaa, ja osaa näin taas piiitkästä aikaa, Joonasrakas tuli Lahesta asti mua kattoon! Oli ihana jutella näitten kanssa taas, näin sydämellisiä tyyppejä on vaikee löytää, näitä jään kyllä kaipaamaan.

 

JA

nää oli tehny mulle biisinkii!!!

En oo koskaan ennen itkeny surusta, nauranu ilosta, nauttinu hetkestä, yllättynyt jälleen yhestä tempauksesta ja ollut mielettömän onnellinen ja kiitollinen tälläsistä ystävistä, YHTÄAIKAA. Tuloksena että meinasin tukehtua biisin aikana, ja menetin puhekykyni viideksi minuutiksi kokonaan, mutta eipä haittaa tipan vertaa!

Biisin nimi oli tietysti Eipä kiihdytä - Bright eyes, ja mihinkä muuhun musiikkiin kuin iki-ihanaisen Bonnie Tylerin Total Eclipse of the heart.

 

Lisäksi jo aiemmin on tullut vietettyä läksiäisiä niin ihanan Katjan kuin teatteriporukankin kanssa, ja eilen kävi mamma kahvilla, ja mun huiput kummit piipahti viellä tervehtimään illalla ja toivottamaan hyvää matkaa, kiitos ihanasta yllätyksestä! Mummilla en ehtinyt harmikseni käymään, kun yksi meidän autoista lahos sopivasti viikko sitten... Mutta ihana mummi laittoi mulle postissa oman suojelusenkelin, nyt on hyvä ja turvallinen olo!

 

Ihanainen Ira muisti minua viellä suomalaisittain ikiomalla Tasku-Matilla sekä suomalaisella Sisulla, kiitos!

 

 

On ollu kyllä ihanaa huomata kuinka monet ihan täysin tuntemattomat ihmiset on toivottannu hyvää matkaa, tänäänkin ehkä maailman paras apteekin täti, jonka kanssa haasteltiin New Yorkista ja au pairina olosta varmaan vartin verran ! Uskoni ihmisiin ja meihin juroihin suomalaisiin on palannut! Kyllä toi hymyn kasvoille.

 

Nyt istun täällä onnellisena Fazerin Sinistä mutustellen, ja orottelen että josko nuo kaksi, äiti ja iskä tuolta jo kohta heräisivät niin päästäisiin jo ajamaan kohti Helsinkiä ja lentokenttää iiiiih!

 

5 ja puoli tuntia. . .

 

 

Näkyillään 13 kuukauden päästä, seuraavan kerran tämä tyttö kirjottelee Atlantin toiselta pualen!

 

<3: Herniikka

 



 

7 päivää..

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/10852951/?claim=49pepnmb5xz">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

 No nyt alkaa jo jännittää!

Tasan viikko, ja sitten tämä tyttö astelee New Yorkin koneeseen! 40 kohdan tehtävälistani alkaa olla jo plussan puolella, tosin tällä hetkellä se on jo 50 kohdan lista.. Enää odotellaan että kansainvälinen ajokortti kolahtaa postiluukusta, ja puhelinliittymä täytyisi irtisanoa. Sitten olisi viellä shoppailua apteekissa, adapterin hankintaa, rahanvaihtoa, pakkausta (mitä en ole vielä aloittanutkaan, koska järjestöltä ei ole tullut vielä lentotietoja joista näkisin laukkujen painorajat).. Joten kyllähän tätä hommaa riittää varmasti vielä lähtöpäivään saakka! Ainoa huono puoli on että olen ihan hiton hyvä stressaamaan tämmöisistä asioista.. Eikä sekään itsessään mitään haittaa, mutta nukkuminenhan siinä kärsii, ja näin viikon univelkojen jälkeen aion marssia lääkärisedän pakeille, josko osaisivat auttaa, olisi kiva nukkua..

 

Mutta noin muuten olen valtavan iloinen ja jo hurrjan täpinöissäni lähdöstä, hypin joka kerta seinille kun tulen sitä ajatelleeksi. Eilen oli vika päivä töissä Kangasalan Prismassa, outoa luovuttaa avain puolentoista vuoden jälkeen. On muuten parasta, kun viimeisen työpäivän viimeiset asiakkaat ovat ne koko työuran ihanimmat. Ei haittaa vaikka työpäivä näitten takia vähän venyikin!

 

Lauantaista lähtien olen myös ollut ihan hirveän onnellinen, koska monien mutkien jälkeen löysimme juhlapaikan läksiäisiäni varten, ja saan kuin saankin viettää perjantain monien monien rakkaitteni kanssa! Lauantaina odottaakin sitten jo toisen kaveriporukan läksiäiset, kyllä kelpaa! Sunnuntain aion viettää kotona perheeni kanssa (näitä tulee kyllä ihan valtava ikävä, mitenkähän ilman edes selviää!) ja maanantai olisikin sitten jo matkustuspäivä. Ihanaa kun saan vielä viimeiset päivät viettää tärkeiden ihmisten seurassa!

 

Toivon kovasti että ehtisin vielä tällä viikolla piipahtaa partiokerralla ja teatteriharkoissa, seuraavaan mahdollisuuteen kun kuluukin sitten hieman pidempi aika.. Josko sitä ehtisin myös käymään Komediateatterilla katsomassa vielä kaikkia ihanuuksia viime vuoden luokkakavereista, jotka siellä jatkolinjasta nauttivat. Teatterista puheenollen, kävin lauantain katsomassa Tampereen Teatterin Lokin, PARASTA teatteria vähään aikaan! Hurrjan hyvä, ei voi muuta sanoa, nautin täydestä sydämestäni koko kolme tuntia. Minä, joka en ole milloinkaan tajunnut mikä Tsehovissa oikein viehättää. Joten menkäähän ihmeessä ihmiset kaikki katsommaan, kerrassaan loistava ohjaus ja näyttelijävalinnat lähes täydellisen nappiin, suosittelen erityisesti kaikille teatteri-ihmisille, ainakin herättää tunteita ja keskustelua vaikka et tykkäisikään! Käykäähän myös ihmiset katsomassa TT:n Les Miserables, loistava ja ihana, amen. Hurjan hyvää teatteria tänä vuonna tarjolla Tampereella, nauttikaahan miunkin puolestani! Vitsit, muistin taas että olen menossa vuodeksi Broadwayn naapuriin, mitähän kivaa siellä menisi....

 

http://www.tampereenteatteri.fi/fi/naytelma/lokki/

 

http://www.tampereenteatteri.fi/fi/naytelma/les-miserables/

 

Voisin tähän kertoa viellä lyhyesti host-perheestäni. Kyseessä on siis amerikkalais-suomalainen perhe, perheen isä on suomalainen. En siis erityisesti etsinyt suomalaista perhettä, mutta kun tämä vaikutti muuten aivan täydelliseltä niin ajattelin että ehkei haittaa vaikken täysin amerikkalaiseen perheeseen pääsekään. Nyt kun mietin niin parin viikon päästä olen varmaan oikeinkin huojentunut että saan keskustella myös suomeksi, odotan meinaan melkoista englanti-ähkyä, varsinkin kun en tosiaan ole kovin hyvä siinä englannissa! Perheessä on yksi 7-vuotias poika, joka puhuu myös suomea. Perheellä on ollut joka vuosi suomalainen au pair, jotta poika saisi puhua kotona suomea isälleen ja au pairille. Olen saanut keskustella perheen muutaman edellisen au pairin kanssa, mistä olen kyllä tosi kiitollinen! Noin muuten perhe vaikuttaa ihan hurjan kivalta, ja tosi mukavilta ihmisiltä! Isänkin sain tavata noin kuukausi sitten Helsingissä, kun oli siellä työmatkalla. Aika hyvä munkki kävi kun tämmöisen perheen sain, ja kirsikkana päälle tosiaan tuo sijainti, asuvat Manhattanin sydämessä, voi luoja!

Voipi olla että tullee hieman upea vuosi..

 

http://www.youtube.com/watch?v=xuWqOTuPgJ0

<3: Henne 

Inspiraatio iskee aina yöllä.

 

Henriikka lähtee USA:an, Henriikka ihan oikeasti lähtee USA:an.

 

Kaisse on nyt pakko alkaa pikkuhiljaa itsekin uskoa, kun viisumikin jo kolahti postiluukusta sissään. Minä OLEN lähdössä USA:an, ja ihan kohta vieläpä. Hui.. ..mutta aikas huisin kivaa!

 

 

7. päivä lokakuuta aion uskaltaa astua lentokoneeseen ihan yksin, ja jättää Suomen taakseni kokonaiseksi 13 kuukaudeksi! Suuntana mikäs muu kuin New York ja Manhattan, ah! Ja Au Pairin pesti toivon mukaan aivan mahtavassa perheessä!

 

En kyllä tajua tätä viellä, tää on jotain niin isoa ja erilaista verrattuna mihinkään tähänastisessa elämässäni. Ja voin rehellisesti sanoa että jännittää. Välillä jopa kauhistuttaa. Mutta suurimman osan ajasta kuljen kaduilla leveä virne naamallani, hihitellen täpinöissäni joka kerta kun muistan lähestyvän lähtöni.

 

Kiirettä pitää, kuljeskelen ympäriinsä listan kanssa, jossa on tällä hetkellä 40 kohtaa muistettavia ja hoidettavia asioita ennen lähtöä. Noh, nytpä saan ainakin rastittaa yhden tehdyn kohdan listasta lisää, kun sain blogin aikaiseksi! Lupaan yrittää koettaa muistaa ja ehtiä tänne kirjoitella asioista joita tulevan vuoden aikana tapahtuu, ja laittaa paaaljon kuvia, oikeasti lupaan tosissani yrittää! Mutta minut tuntien tästä voi tulla jotain hyvin säännöllisen epäsäännöllistä..

 

Tsekkailin tässä muuten New York Cityn kahden viikon sääennustetta, lupaili semmoista 22-27 astetta, kelpaa!

 

 

Lähestyvää 7. päivää odotan innolla ja avoimin mielin! Aion lähteä matkaan rohkeasti ja sydän avoinna uusille ihmisille ja asioille, joita Amerikan vuoteni aikana tulen kohtaamaan. Toivon että vuosi kasvattaa, ja että opin paljon uutta itsestäni, sekä toivon löytäväni vastauksia tulevaisuuden suhteen. Odotan vuodelta myös kielitaidon kohentumista, paljon huikeita kokemuksia ja muistoja, sekä roppakaupalla uusia ihania ihmisiä elämääni ympäri maailmaa! Ja ainaisena optimistina uskon että vuosi au pairina Manhattanilla tulee olemaan juuri sitä.

 

 

http://www.youtube.com/watch?v=YTm2Q6KVW5U

 

NYC

Here I come!