sunnuntai 29. syyskuuta 2013

7 päivää..

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/10852951/?claim=49pepnmb5xz">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

 No nyt alkaa jo jännittää!
Tasan viikko, ja sitten tämä tyttö astelee New Yorkin koneeseen! 40 kohdan tehtävälistani alkaa olla jo plussan puolella, tosin tällä hetkellä se on jo 50 kohdan lista.. Enää odotellaan että kansainvälinen ajokortti kolahtaa postiluukusta, ja puhelinliittymä täytyisi irtisanoa. Sitten olisi viellä shoppailua apteekissa, adapterin hankintaa, rahanvaihtoa, pakkausta (mitä en ole vielä aloittanutkaan, koska järjestöltä ei ole tullut vielä lentotietoja joista näkisin laukkujen painorajat).. Joten kyllähän tätä hommaa riittää varmasti vielä lähtöpäivään saakka! Ainoa huono puoli on että olen ihan hiton hyvä stressaamaan tämmöisistä asioista.. Eikä sekään itsessään mitään haittaa, mutta nukkuminenhan siinä kärsii, ja näin viikon univelkojen jälkeen aion marssia lääkärisedän pakeille, josko osaisivat auttaa, olisi kiva nukkua..
 
Mutta noin muuten olen valtavan iloinen ja jo hurrjan täpinöissäni lähdöstä, hypin joka kerta seinille kun tulen sitä ajatelleeksi. Eilen oli vika päivä töissä Kangasalan Prismassa, outoa luovuttaa avain puolentoista vuoden jälkeen. On muuten parasta, kun viimeisen työpäivän viimeiset asiakkaat ovat ne koko työuran ihanimmat. Ei haittaa vaikka työpäivä näitten takia vähän venyikin!
 
Lauantaista lähtien olen myös ollut ihan hirveän onnellinen, koska monien mutkien jälkeen löysimme juhlapaikan läksiäisiäni varten, ja saan kuin saankin viettää perjantain monien monien rakkaitteni kanssa! Lauantaina odottaakin sitten jo toisen kaveriporukan läksiäiset, kyllä kelpaa! Sunnuntain aion viettää kotona perheeni kanssa (näitä tulee kyllä ihan valtava ikävä, mitenkähän ilman edes selviää!) ja maanantai olisikin sitten jo matkustuspäivä. Ihanaa kun saan vielä viimeiset päivät viettää tärkeiden ihmisten seurassa!
 
Toivon kovasti että ehtisin vielä tällä viikolla piipahtaa partiokerralla ja teatteriharkoissa, seuraavaan mahdollisuuteen kun kuluukin sitten hieman pidempi aika.. Josko sitä ehtisin myös käymään Komediateatterilla katsomassa vielä kaikkia ihanuuksia viime vuoden luokkakavereista, jotka siellä jatkolinjasta nauttivat. Teatterista puheenollen, kävin lauantain katsomassa Tampereen Teatterin Lokin, PARASTA teatteria vähään aikaan! Hurrjan hyvä, ei voi muuta sanoa, nautin täydestä sydämestäni koko kolme tuntia. Minä, joka en ole milloinkaan tajunnut mikä Tsehovissa oikein viehättää. Joten menkäähän ihmeessä ihmiset kaikki katsommaan, kerrassaan loistava ohjaus ja näyttelijävalinnat lähes täydellisen nappiin, suosittelen erityisesti kaikille teatteri-ihmisille, ainakin herättää tunteita ja keskustelua vaikka et tykkäisikään! Käykäähän myös ihmiset katsomassa TT:n Les Miserables, loistava ja ihana, amen. Hurjan hyvää teatteria tänä vuonna tarjolla Tampereella, nauttikaahan miunkin puolestani! Vitsit, muistin taas että olen menossa vuodeksi Broadwayn naapuriin, mitähän kivaa siellä menisi....
 
 
 
Voisin tähän kertoa viellä lyhyesti host-perheestäni. Kyseessä on siis amerikkalais-suomalainen perhe, perheen isä on suomalainen. En siis erityisesti etsinyt suomalaista perhettä, mutta kun tämä vaikutti muuten aivan täydelliseltä niin ajattelin että ehkei haittaa vaikken täysin amerikkalaiseen perheeseen pääsekään. Nyt kun mietin niin parin viikon päästä olen varmaan oikeinkin huojentunut että saan keskustella myös suomeksi, odotan meinaan melkoista englanti-ähkyä, varsinkin kun en tosiaan ole kovin hyvä siinä englannissa! Perheessä on yksi 7-vuotias poika, joka puhuu myös suomea. Perheellä on ollut joka vuosi suomalainen au pair, jotta poika saisi puhua kotona suomea isälleen ja au pairille. Olen saanut keskustella perheen muutaman edellisen au pairin kanssa, mistä olen kyllä tosi kiitollinen! Noin muuten perhe vaikuttaa ihan hurjan kivalta, ja tosi mukavilta ihmisiltä! Isänkin sain tavata noin kuukausi sitten Helsingissä, kun oli siellä työmatkalla. Aika hyvä munkki kävi kun tämmöisen perheen sain, ja kirsikkana päälle tosiaan tuo sijainti, asuvat Manhattanin sydämessä, voi luoja!

Voipi olla että tullee hieman upea vuosi..
 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Inspiraatio iskee aina yöllä.

 
Henriikka lähtee USA:an, Henriikka ihan oikeasti lähtee USA:an.
 
Kaisse on nyt pakko alkaa pikkuhiljaa itsekin uskoa, kun viisumikin jo kolahti postiluukusta sissään. Minä OLEN lähdössä USA:an, ja ihan kohta vieläpä. Hui.. ..mutta aikas huisin kivaa!
 
 
7. päivä lokakuuta aion uskaltaa astua lentokoneeseen ihan yksin, ja jättää Suomen taakseni kokonaiseksi 13 kuukaudeksi! Suuntana mikäs muu kuin New York ja Manhattan, ah! Ja Au Pairin pesti toivon mukaan aivan mahtavassa perheessä!
 
En kyllä tajua tätä viellä, tää on jotain niin isoa ja erilaista verrattuna mihinkään tähänastisessa elämässäni. Ja voin rehellisesti sanoa että jännittää. Välillä jopa kauhistuttaa. Mutta suurimman osan ajasta kuljen kaduilla leveä virne naamallani, hihitellen täpinöissäni joka kerta kun muistan lähestyvän lähtöni.
 
Kiirettä pitää, kuljeskelen ympäriinsä listan kanssa, jossa on tällä hetkellä 40 kohtaa muistettavia ja hoidettavia asioita ennen lähtöä. Noh, nytpä saan ainakin rastittaa yhden tehdyn kohdan listasta lisää, kun sain blogin aikaiseksi! Lupaan yrittää koettaa muistaa ja ehtiä tänne kirjoitella asioista joita tulevan vuoden aikana tapahtuu, ja laittaa paaaljon kuvia, oikeasti lupaan tosissani yrittää! Mutta minut tuntien tästä voi tulla jotain hyvin säännöllisen epäsäännöllistä..
 
Tsekkailin tässä muuten New York Cityn kahden viikon sääennustetta, lupaili semmoista 22-27 astetta, kelpaa!
 
 
Lähestyvää 7. päivää odotan innolla ja avoimin mielin! Aion lähteä matkaan rohkeasti ja sydän avoinna uusille ihmisille ja asioille, joita Amerikan vuoteni aikana tulen kohtaamaan. Toivon että vuosi kasvattaa, ja että opin paljon uutta itsestäni, sekä toivon löytäväni vastauksia tulevaisuuden suhteen. Odotan vuodelta myös kielitaidon kohentumista, paljon huikeita kokemuksia ja muistoja, sekä roppakaupalla uusia ihania ihmisiä elämääni ympäri maailmaa! Ja ainaisena optimistina uskon että vuosi au pairina Manhattanilla tulee olemaan juuri sitä.
 
 
 
NYC
Here I come!