lauantai 26. lokakuuta 2013

Pyörremyrskyn jälkeen

Wow!
Tuntuu kun oisin eläny just kaks kuukautta kahessa viikossa.
Pientä päänsisästä pyöritystä! Miten on ees mahollista etta pään läpi kulkee näin paljon ajatuksia joka minuutti?
Enkä ois ikina uskonu kuinka rankkaa taa myos paikotellen on.
Tsiisös!
Mutta nyt tuntuu etta alkaa jo sujuun paremmin!

Vihdoista viimein löysin myös aikaa ja energiaa kirjottaa tänne! Oon kyllä ollu niin rättipoikkipuhki joka ilta, vaikka mitään ihmeellistä oiskaan tapahtunu, ja sama tuntuu kyllä vaivaavan muitakin au paireja. Täällä väsähtää ihan super nopeesti, kun kaikki on uutta ja erilaista, ja hirveesti kaikkea uutta opittavaa ja totuteltavaa lyhyessä ajassa, plus että koko ajan täytyy kuunnella ja puhua vierasta kieltä. Ja siihen viellä kirsikaksi kakun päälle jet lag, jonka ansiosta kaks ekaa viikkoa olin ihan valmis nukkumaan jo siinä neljän aikoihin iltapäivällä, kun Suomen aikaa mennään nukkumaan.
Eikä asiaa yhtään helpota tää yskinkeuhkonipihalle-tauti, josta olen saanut nauttia nyt viikon verran..
Noo pohjalta on hyvä ponnistaa! :D

Ei vaa, nyt kun on saatu ikävät asiat alta pois, voin kertoa teille että on ihan mahtavaa olla täällä, ja että oon niin onnellinen ja ylpee ittestäni kun päätin lähtee tänne!
Ja että on hiton ärsyttävää on kirjottaa tätä I-Padilla joka korjaa joka toisen mun sanoista johonkin englannin kieliseen sanaan...
No, on tää parempi vaihtoehto kun Lumia.
Mun tosiaan täytyy ostaa ittelleni tietokone!
Tänään oon saanu viettää ensimmäisen oikeesti rentouttavan päivän täällä, jotain hyvää tässä flunssassakin! Mun perhe lähti isovanhemmille kaupungin ulkopuolelle, ja minä jäin vällyjen väliin potemaan, joten olen viettänyt koko päivän maaten sohvalla teemuki kädessa, ja addiktoitunut Gossip Girliin, kiitos Netflix!

Tää on ihan huippua että saan asua tällätteessä paikassa, New Yorkin sydämessä!
Itteni tuntien kyllästyisin varmaan aika nopeesti jos asusin jossain pienessä paikassa keskellä ei mitaan, mutta täällä ei kyllä varmasti tekeminen ja näkeminen lopu!
Oon jo ihan rakastunu tähän kaupunkiin! Ihan valtavasti kaikkea uutta ja ihmeellista, vähän eri meininki ku Tampereella! Ja mä kun oon ihan hukassa jo Helsingissä enkä suunnilleen ois uskaltanu yksin lähteä sinne kun se on niin iso kaupunki :D
Ja ette usko kuinka kaunis Manhattan on yöllä!! Voisin vaan seistä ja toljottaa noita kaikkia valoja monta tuntia.
Ja melkein parasta koko kaupungissa on Central Park, siellä on ihan valtavasti kaikkia kauniita paikkoja! JA, mun onneksi se on ihan naapurissa, voiko parempaa lenkkeilypaikkaa toivoa.
Vietettiin viime sunnuntaina koko päivä Central Parkissa kierrellen kolumbialaisen Maglin ja tsekkiläisen Lucyn kanssa, ja God että rakastan sitä paikkaa!
Ja hei oikeesti, missä muualla kun Central Parkissa, voi törmätä nuoreen mieheen, joka seisoo kalliolla järven rannalla soittamassa saksofonia!?
Eikä ollut muuten ruma mies.
Ihana iskä muisti heti varotella kavalista saksofonisteista ;)

 
Mä halusin elämääni valtavan muutoksen, ja sen mä todella sain!
Halusin tehä jotain mikä pelottaa mua ja mikä vaatii multa paljon (kuka muka masokisti?), halusin lähtee vähäks aikaa kauas pois, jonnekin missä en tunne ketään eikä kukaan tunne mua, ja missä kaikki on uutta ja erilaista, ja siinä onnistuin kyllä aika hyvin.
Välillä mietin, että mikä järki oli lähtee tutusta koto suomesta, tuttujen ihanien ihmisten keskeltä missä kaikki oli hyvin, tänne missä joutuu rakentaan koko elämän uudestaan. :D Tiättekö, välillä on aika rankkaa kun ei tunne viellä kunnolla ketään, eikä oo ketään jonka seurassa vois vaan olla.
Mutta mä uskon että kokemukset jotka vaatii meiltä eniten, kasvattaa meitä eniten.
Ja mähän en luovuta vaikka tulis mummoja välillä taivaalta! ;)

Voi mulla olis niin, NIIN paljon kerrottavaa teille, koitan tässä lähipäivinä ehtiä kirjotella tänne lisää mitä Ameriikan ihmemaahan kuuluu.

Kello on täällä nyt 22.58, tiedän että te siellä Suomessa olette jo pitkään ollu unten mailla (paitsi nuo yhet jotka lähti vallottaan Tampereen yötä, toivottavasti oli hauska ilta!)
Istuskelen täällä ja kuuntelen New Yorkin ääniä, jotka kuuluu asuntoon sisälle, kun tämä on ihana vanha talo.
Musta on ihana kuunnella noita ääniä, rakastan erityisesti autojen melua, joka jatkuu taukoamatta yötä päivää.
Yläkerran oopperalaulajalla on taas menossa joka iltaiset harjoitukset, KYLLÄ, meidän yläkerrassa asuu oopperalaulaja-mies jonka laulu kuuluu meille joka ilta, ehkä parasta!
Kotona on vain mina ja kissa.
Kissa, joka toistaiseksi ainakin vihaa minua.
Ja jonka nimi on Gatsby (the Great).
Mutta kyllä meistä vielä kavereita tulee.

Huomenna on eka cluster-meeting Brooklyn Bridgella !, ja tapaan ekaa kertaa clusterini tyttöjä, olen aikas innoissani!

Pitäisi varmaan mennä nukkumaan kun on kipeäkin, mutta en viellä haluaisi, kun on niin kiva vaan katsella ja kuunnella New Yorkia ikkunasta, joka antaa Madison Avenuelle.

Haleja ja pusuja koto Suomeen!

p.s. Mulla ei oo hajuakaan miten saisin noi kuvat mun kännykästä lisättyä tänne, mutta eiköhän tämäkin tästä lutviudu :D

with love,
Henriikka

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Eipä kiihdytä - Bright eyes

 
Kello tuossa näyttää 02.14 ja puolen tunnin päästä soittaa herätyskello.
 
Minä se täällä pompin pitkin taloa.
Nyt kun olisi sen aika niin kummasti ei sitten yhtään nukuta, vaikka edellisen päivän olen laahustanut ympäriinsä silmät ristissä.
Jännittää..
..Mutta olempa aikas hurjan innoissani ja tahtoisin jo pian lentokoneeseen!!
 
Lento lähtee Helsingistä 07.55 ja laskeutuu Lontooseen Heathrown kentälle Suomen aikaa 11.05, josta lento New Yorkiin lähtee Suomen aikaa 12.35, ja kestää 8 tuntia, 8 TUNTIA! Miten sellasen ajan ihminen edes pystyy istumaan paikoillaan?? Noo kaippa tuostakin ihmiset tuppaa hengissä yleensä selviämään, luotetaan siihen.. Yhtään suomalaista au pairia ei tule samoilla lennoilla, mutta Lontoon kentällä saan matkaseuraa kun Jo ja Nandie Thaimaasta tulee samalla lennolla Nykiin, ihanaa ettei tarvi si enää eksyä yksin! Nykissä pitäis olla perillä Suomen aikaa klo 20.20, mikä on New Yorkin aikaa 13.20, 7 tuntia jälessä siis siellä. Tullee rankka matkustuspäivä, mutta hieman lohduttaa kun kuulin noitten Thaimaalaisten lennoista, niillon enste 13 tunnin lento Lontooseen !
 
 
Vitsit oon kyllä saanu nauttia maailman parhaasta viikonlopusta maailman parhaassa seurassa!! Mullon elämässäni ehkä maailman parhaat ihmiset.
 
Perjantaina oli ihanat läksiäiset Kangasalan possella, ja lähes kaikki ihanat rakakat oli paikalla, kiitos teille siittä, oli huisin hauskaa jälleen kerran, paras ilta vähään aikaan, tätä muistelen lämmöllä!! Ihan täydelliset läksiäiset.
 
 
"Ihanat asiat tapahtuvat niille jotka uskaltavat heittäytyä"

 
Ihanat oli ostannu mulle tämmösii läksiäislahjoikii!
 
 
Järkyttävä kuva musta ja mun ihanista tytöistä, parasta!

 
En tiijä miten selviäisin ilman teitä, nää Suomijutut tulee kyllä niin tarpeeseen!
Fazerin sininen, NAM!

 
Ja tietenkii joka tytön käsilaukussa pitää pippuri+suihketta olla!

 
Sain päiväkirjankii, ja hurjasti kyniä siihen kulutettavaks.

 
KIITOS.
 
Ja lauantaina jatkuu; Ihanatihanat ihmiset Teatteriopistolta viime vuodelta tuli meille istumaan iltaa, ja osaa näin taas piiitkästä aikaa, Joonasrakas tuli Lahesta asti mua kattoon! Oli ihana jutella näitten kanssa taas, näin sydämellisiä tyyppejä on vaikee löytää, näitä jään kyllä kaipaamaan.
 

JA
nää oli tehny mulle biisinkii!!!
En oo koskaan ennen itkeny surusta, nauranu ilosta, nauttinu hetkestä, yllättynyt jälleen yhestä tempauksesta ja ollut mielettömän onnellinen ja kiitollinen tälläsistä ystävistä, YHTÄAIKAA. Tuloksena että meinasin tukehtua biisin aikana, ja menetin puhekykyni viideksi minuutiksi kokonaan, mutta eipä haittaa tipan vertaa!
Biisin nimi oli tietysti Eipä kiihdytä - Bright eyes, ja mihinkä muuhun musiikkiin kuin iki-ihanaisen Bonnie Tylerin Total Eclipse of the heart.
 
Lisäksi jo aiemmin on tullut vietettyä läksiäisiä niin ihanan Katjan kuin teatteriporukankin kanssa, ja eilen kävi mamma kahvilla, ja mun huiput kummit piipahti viellä tervehtimään illalla ja toivottamaan hyvää matkaa, kiitos ihanasta yllätyksestä! Mummilla en ehtinyt harmikseni käymään, kun yksi meidän autoista lahos sopivasti viikko sitten... Mutta ihana mummi laittoi mulle postissa oman suojelusenkelin, nyt on hyvä ja turvallinen olo!
 
Ihanainen Ira muisti minua viellä suomalaisittain ikiomalla Tasku-Matilla sekä suomalaisella Sisulla, kiitos!
 

 
On ollu kyllä ihanaa huomata kuinka monet ihan täysin tuntemattomat ihmiset on toivottannu hyvää matkaa, tänäänkin ehkä maailman paras apteekin täti, jonka kanssa haasteltiin New Yorkista ja au pairina olosta varmaan vartin verran ! Uskoni ihmisiin ja meihin juroihin suomalaisiin on palannut! Kyllä toi hymyn kasvoille.
 
Nyt istun täällä onnellisena Fazerin Sinistä mutustellen, ja orottelen että josko nuo kaksi, äiti ja iskä tuolta jo kohta heräisivät niin päästäisiin jo ajamaan kohti Helsinkiä ja lentokenttää iiiiih!
 
5 ja puoli tuntia. . .
 
 
Näkyillään 13 kuukauden päästä, seuraavan kerran tämä tyttö kirjottelee Atlantin toiselta pualen!
 
<3: Herniikka